Paloturvallisuusviikko 2012: Ethän sammu ettei tarvitse sammuttaa?

Pelastuslaitoksen työtehtävien määrä olisi huomattavasti vähäisempi, jos me suomalaiset käyttäisimme päihteitä hieman hillitymmin. Tulipalot saavat usein alkunsa, kun pikkutunneilla kotiinsa kontannut väsynyt kulkija saa päähänsä tehdä ruokaa. Näppärästi ruoka liedelle paistumaan ja herkkuannosta odotellessa ehtii ottaa pienet tirsat. Tällä reseptillä syntyy perinteinen ”nakit ja muussi” –keikka.

Jos tämä väsynyt kulkija ei olekaan nälkäinen vaan haluaa siistiytyä ennen nukkumaanmenoa, on odotettavissa toinen perinteinen pelastuslaitoksen tehtävä. Suihkuun nukahtanut juhlija istuu juuri sen lattiakaivon päällä, minkä pitäisi ohjata veden hallitusti viemäristöön. Nyt se kaikki vesi valuu hallitsemattomasti alakerran naapurin huoneistoon.

Entäpä ensihoito? Miten päihteet vaikuttavat heidän työhönsä? Tampereen aluepelastuslaitoksen sairaankuljetuspäällikkö Matti Isotalon mukaan viikonvaihteen ensihoitotehtävät ovat lähes 90-prosenttisesti päihteiden aiheuttamia. Päihteillä tarkoitetaan kaikkia huumaavia aineita, joita ihmiset sisäänsä tunkevat. Taannoin alkoholi pani päät sekaisin, nyt ovat huumeet kiilaamassa kovaa kyytiä rinnalle ja pian ohi.

Ennen alkoholista liikaa juovuksissa olleet jollain lailla ymmärsivät oman tilansa ja eivät uhitelleet, kun apu saapui paikalle. Harvemmin ensihoitajat tunsivat olonsa turvattomaksi. Nykyisin päihteiden käyttö on joko huumausaineiden käyttöä tai alkoholin ja pillereiden sekakäyttöä. Usein nämä päihteiden käyttäjät eivät erota ensihoitajaa pesäpallomailalla varustetusta perintätoimiston ”virkamiehestä”. Näillä veijareilla on tällaisia tilanteita varten käsiase mukana. Tällainen henkilö on aina uhka ensihoitajan työssä.

Suomessa – niin kuin useimmissa länsimaisissa valtioissa – yksilösuoja on pyhä asia. Täällä ei ulkopuolisten sovi puuttua muiden asioihin. Alkoholin käyttökin on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta se muuttuu valitettavan usein myös muita koskevaksi, kun kännissä törttöillyt aiheuttaa harmia kanssaihmisilleen tai muiden omaisuudelle. Silloin ei kyse olekaan enää henkilökohtaisesta ongelmasta. Kun muut eivät tohdi puuttua asiaan, niin silloin se vyörytetään viranomaisten velvollisuudeksi, vaikka loppujen lopuksi vastuu on jokaisella ihmisellä itsellään.

Suomessa alkoholin käytöstä johtuvia kuolemia on vuosittain noin 3 000 ja alkoholiin liittyviä tapaturma- ja väkivaltakuolemia on noin 1 000. Tilastojen mukaan tulipaloissa kuolleista valtaosa on alkoholin vaikutuksen alaisia. Mutta vaikka alkoholi aiheuttaa pelastustoimelle paljon tehtäviä, emme voi palokuolemista puhuttaessa vain tuijottaa tilastoja ja leimata palokuolemien uhrit juopoiksi. Totuus on nimittäin se, että tilastoinnissa ei erotella, kuinka paljon alkoholia on veressä ollut kuolinhetkellä.

Otetaan esimerkiksi liikuntakyvytön vanhus, jota käydään päivittäin hoitamassa kotona. Tämä vanhus ennen nukkumaanmenoa ottaa lasin punaviiniä tai annoksen konjakkia. Menee nukkumaan ja herää aamulla toisessa valtakunnassa. Palaneesta ruumiista otetaan näyte ja löydetään alkoholia verestä. Kun tilastoja sitten tarkastellaan, luokitellaan tämä liikuntakyvytön vanhus päihtyneeksi. Voidaan todeta: ” juoppo sai ansaitsemansa kohtalon”.

Eihän sen näin pidä mennä? 

Veijo

Tampereen aluepelastuslaitos