Paloturvallisuusviikko 2012: Pohjoismainen palovaroitinpäivä

Koko Euroopalla yhteiset haasteet – Pohjoismailla parannettavaa

Asumisen paloturvallisuus on Euroopan yhteinen ongelma. Kaikissa maissa on havahduttu siihen, että valtaosa palokuolemista tapahtuu kodeissa. Suurimmassa palokuoleman vaarassa ovat erityisiin riskiryhmiin kuuluvat ihmiset. Tällaisia ovat ikäihmiset, sairaat, erityisesti muistisairaat henkilöt ja muut toimintarajoitteiset.

Kotien paloturvallisuuden parantaminen onkin suuri haaste. Erityisryhmien suhteellinen osuus väestöstä kasvaa.  Vanhuksia on yhä enemmän. Näyttää myös siltä, että syrjäytyneidenkään osuus suomalaisista ei vähene. Näin asumisolosuhteiltakin vaaditaan yhä enemmän. 

Paloturvallisuusviikolla on keskitytty ehkäisemään tulipaloja eri teemojen mukaisesti. Palontorjuntatalkoot ovat tänäkin vuonna nostaneet esille asioita, jotka niin tilastojen kuin pelastusalalla toimivien henkilöiden mukaan ovat heikkoja lenkkejä paloturvallisuudessa. Talkoiden esittelemät asiat ovat sellaisia, joilla kuka tahansa voi parantaa kotinsa paloturvallisuutta. Siisteys, huolellisuus ja varovaisuus ovat avainasemassa, kun eletään paloturvallisesti.

Ensimmäistä kertaa vietetään yhteistä Pohjoismaista palovaroitinpäivää. Se on sijoitettu tietoisesti ajankohtaan, jolloin paloriski kasvaa.  Kynttilänpolttosesonki on alkanut. Talven kylmät ilmat ovat tulleet, ja ihmiset ottavat tulisijat käyttöön.  Joulun pyhinä ihmisillä on myös vapaa-aikaa, jolloin puuhataan kaikenlaista ja reissataan vaikkapa lomamökeillä. Palovaroittimen tarkoituksena on, että sen avulla palo havaitaan mahdollisimman varhain. Tällöin jää aikaa pelastautua ja sammuttaa alkava palo. 

Alussa mainittuihin erityisryhmiin kuuluvat ihmiset ovat sellaisia, että he eivät pysty huolehtimaan oman kotinsa turvallisuudesta. Heidän asumisensa siisteys, huolellisuus ja varovaisuus ovat usein muiden ihmisten käsissä.

Erityisryhmiin kuuluvat ihmiset joutuvat kuitenkin viettämään kovin paljon aikaa joko yksin tai samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien muiden ihmisten kanssa. Näin heidän turvaamiseensa tarvitaan teknisiä ratkaisuja. Sähkölaitteisiin asennettavat ajastimet ovat tällaisia ratkaisuja. Kuitenkin ainoa tunnettu ratkaisu, joka pelastaa lähes sataprosenttisesti ihmisen hengen, jos tuli on päässyt irti, on kodin varustaminen automaattisella sammutuslaitteistolla.

Sprinklereiden tehokkuus on tullut esiin kansainvälisesti. Ihmishenkien lisäksi ne vähentävät omaisuusvahinkoja. Viime aikoina automaattisten sammutuslaitteistojen hinnatkin ovat laskeneet sellaiselle tasolle, että niiden asentaminen on paitsi erittäin järkevä ratkaisu paitsi turvallisuuden parantamiseksi, myös taloudellisesti.

Matti
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö 


 

Paloturvallisuusviikko 2012: Ethän sammu ettei tarvitse sammuttaa?

Pelastuslaitoksen työtehtävien määrä olisi huomattavasti vähäisempi, jos me suomalaiset käyttäisimme päihteitä hieman hillitymmin. Tulipalot saavat usein alkunsa, kun pikkutunneilla kotiinsa kontannut väsynyt kulkija saa päähänsä tehdä ruokaa. Näppärästi ruoka liedelle paistumaan ja herkkuannosta odotellessa ehtii ottaa pienet tirsat. Tällä reseptillä syntyy perinteinen ”nakit ja muussi” –keikka.

Jos tämä väsynyt kulkija ei olekaan nälkäinen vaan haluaa siistiytyä ennen nukkumaanmenoa, on odotettavissa toinen perinteinen pelastuslaitoksen tehtävä. Suihkuun nukahtanut juhlija istuu juuri sen lattiakaivon päällä, minkä pitäisi ohjata veden hallitusti viemäristöön. Nyt se kaikki vesi valuu hallitsemattomasti alakerran naapurin huoneistoon.

Entäpä ensihoito? Miten päihteet vaikuttavat heidän työhönsä? Tampereen aluepelastuslaitoksen sairaankuljetuspäällikkö Matti Isotalon mukaan viikonvaihteen ensihoitotehtävät ovat lähes 90-prosenttisesti päihteiden aiheuttamia. Päihteillä tarkoitetaan kaikkia huumaavia aineita, joita ihmiset sisäänsä tunkevat. Taannoin alkoholi pani päät sekaisin, nyt ovat huumeet kiilaamassa kovaa kyytiä rinnalle ja pian ohi.

Ennen alkoholista liikaa juovuksissa olleet jollain lailla ymmärsivät oman tilansa ja eivät uhitelleet, kun apu saapui paikalle. Harvemmin ensihoitajat tunsivat olonsa turvattomaksi. Nykyisin päihteiden käyttö on joko huumausaineiden käyttöä tai alkoholin ja pillereiden sekakäyttöä. Usein nämä päihteiden käyttäjät eivät erota ensihoitajaa pesäpallomailalla varustetusta perintätoimiston ”virkamiehestä”. Näillä veijareilla on tällaisia tilanteita varten käsiase mukana. Tällainen henkilö on aina uhka ensihoitajan työssä.

Suomessa – niin kuin useimmissa länsimaisissa valtioissa – yksilösuoja on pyhä asia. Täällä ei ulkopuolisten sovi puuttua muiden asioihin. Alkoholin käyttökin on jokaisen henkilökohtainen asia, mutta se muuttuu valitettavan usein myös muita koskevaksi, kun kännissä törttöillyt aiheuttaa harmia kanssaihmisilleen tai muiden omaisuudelle. Silloin ei kyse olekaan enää henkilökohtaisesta ongelmasta. Kun muut eivät tohdi puuttua asiaan, niin silloin se vyörytetään viranomaisten velvollisuudeksi, vaikka loppujen lopuksi vastuu on jokaisella ihmisellä itsellään.

Suomessa alkoholin käytöstä johtuvia kuolemia on vuosittain noin 3 000 ja alkoholiin liittyviä tapaturma- ja väkivaltakuolemia on noin 1 000. Tilastojen mukaan tulipaloissa kuolleista valtaosa on alkoholin vaikutuksen alaisia. Mutta vaikka alkoholi aiheuttaa pelastustoimelle paljon tehtäviä, emme voi palokuolemista puhuttaessa vain tuijottaa tilastoja ja leimata palokuolemien uhrit juopoiksi. Totuus on nimittäin se, että tilastoinnissa ei erotella, kuinka paljon alkoholia on veressä ollut kuolinhetkellä.

Otetaan esimerkiksi liikuntakyvytön vanhus, jota käydään päivittäin hoitamassa kotona. Tämä vanhus ennen nukkumaanmenoa ottaa lasin punaviiniä tai annoksen konjakkia. Menee nukkumaan ja herää aamulla toisessa valtakunnassa. Palaneesta ruumiista otetaan näyte ja löydetään alkoholia verestä. Kun tilastoja sitten tarkastellaan, luokitellaan tämä liikuntakyvytön vanhus päihtyneeksi. Voidaan todeta: ” juoppo sai ansaitsemansa kohtalon”.

Eihän sen näin pidä mennä? 

Veijo

Tampereen aluepelastuslaitos

Paloturvallisuusviikko 2012: Asenne ratkaisee!

Oikealla asenteella pääsee pitkälle. Tämä ehkä jo hieman kulunutkin ilmaisu pätee yhä – myös paloturvallisuuteen. Iso osa tulipaloista syttyy sen takia, että kuvitellaan, että tulipalo ei voi osua omalle kohdalle. ”Asun kerrostalossa, taloni on rakennettu kivestä, meillähän on palovaroitin ja sammutuspeite, ei meille ole ennenkään sattunut mitään...” Kuulostavatko tutuilta selittelyiltä?

Eikä noissa selittelyissä sinällään mitään vikaa olekaan, kaikki ne edistävät osaltaan turvallisuutta – viimeisintä lukuun ottamatta. Paloturvallisuus muodostuu kuitenkin kokonaisuudesta, jossa asenteen lisäksi vaikuttavat tiedot ja taidot.

Tietoa on vaikkapa se, että kivi rakennusmateriaalina on paloturvallinen, mutta sisällä olevat pinta- ja sisustusmateriaalit, kalusteet ja muu irtaimisto ovat niitä, jotka palavat. Tietoa on myös se, että tulipalo on aina vaarallinen: vaatimatonkin pieni palonalku muuttuu useimmiten vain muutamassa minuutissa tappavaksi ja tainnuttavaksi. Onneksi toimiva palovaroitin varoittaa ja herättää ajoissa. Ja juuri siksi palovaroitin on syytä pitää toimintakunnossa – koesoittaa kuukausittain ja paristo vaihtaa vuosittain.

Tietoon kuuluu sekin, että on hankkinut kotiinsa alkusammuttimen, ellei peräti useampia. Riittävänkokoinen sammutuspeite on jo hyvä alku, ja jos haluaa vielä paremman suojaustason, käsisammutin on hyvä valinta. Jokamiehen innovaatioksi sopii vaikkapa suuttimella varustettu taipuva puutarhaletku pikaliittimineen; sammutusainetta riittää varmasti.

Tietoa on myös kodin ja lähiympäristön vaaranpaikkojen tunnistaminen, samoin kuin sen arviointi, aiheuttavatko omat toiminta- ja käytöstavat riskejä. Ovatko sähkölaitteet kunnossa ja käytänkö niitä ohjeiden mukaan, säilytänkö vaarallisia aineita lasten ulottuvilla tai yli sallittujen rajojen, jäävätkö kynttilät palamaan joskus ilman valvonta jne.? Listaa voisi jatkaa varsin pitkään. Kun vaarat on tunnistettu, niihin varautuminen ja niiden hallitseminen on merkittävästi helpompaa.

Kuinka on muuten asuinkiinteistösi pelastussuunnitelman laita? Onko suunnitelma ajan tasalla ja oletko tutustunut siihen? Milloin viimeksi sen sisältöä on käyty läpi talon asukkaiden yhteisessä tapaamisessa? Tee hyvä lupaus itsellesi ja läheisillesi, että vaikkapa seuraavan viikonloppulounaan yhteydessä tutustuisitte koko perheen voimin suunnitelmaan. Turvallisuustietoutesi nousee aivan uudelle tasolle.

Taitoa on puolestaan se, että osaa käyttää alkusammuttimia. Viime aikoina on kantautunut huolestuttavia tietoja siitä, että alkusammutusta ei ole yritettykään, vaikka sillä olisi voitu sammuttaa palo tai ainakin merkittävästi hidastaa sitä antaen näin ollen palokunnalle enemmän aikaa ja säästäen palovahingoissa. Älkäämme antautuko alkusammutustaitojen osalta uusavuttomiksi!

Esimerkiksi sammutuspeitteen käyttöä voi harjoitella kotona koko perheen voimin: kuinka se irrotetaan suojapussista, kuinka siitä otetaan oikea ote itsensä suojaamiseksi, kuinka erilaisia palokohteita lähestytään ja kuinka peite asetetaan palokohteen päälle, tai kuinka sammutuspeitteen kanssa toimitaan, jos vaatteet syttyvät palamaan. Käsisammuttimen käyttöä voi kuivaharjoitella varmistinta irrottamatta. Oppimisen kannalta tehokkaampaa on järjestää oikea alkusammutusharjoitus; olisiko siinä ideaa, että taloyhtiön seuraavien pihatalkoiden yhteyteen tilattaisiin paikalliselta VPK:lta tai yrittäjältä alkusammutusharjoitus?

Oikea asenne turvallisuuteen on siis hieman tietoisuutta ja kohtuullinen määrä tekoja. Ne riittävät. Ja tulevaisuudessa toivottavasti myös lisääntynyt kodin palo- ja muuta turvallisuutta edistävä teknologia. 

Ari

Suomen Palopäällystöliitto

Paloturvallisuusviikko 2012: Nuohousala palonehkäisytyön keskiössä

Nokihippuja historiasta

Tulisijojen kehitys ja lisääntynyt käyttö asuinrakennusten lämmityksessä ja ruuan valmistuksessa ovat asettaneet palonehkäisytyölle ja sitä kautta nuohousalalle haasteita kautta historian. Kokemuksen ja käytännön kautta saatu tietotaito on pyritty siirtämään tuleville sukupolville niin tarkoin kuin on ollut mahdollista. Siitä hyvänä esimerkkinä on tänäkin päivänä mestari-kisälli-periaatteella tapahtuva koulutus. Vaikkakin osa historian perintönä saadusta tietämyksestä on saatu kirjojen ja kansien väliin, siirtyy valtaosa osaamisesta ja ammattitaidosta niin sanottuna hiljaisena tietona suusta suuhun ja sieltä käytäntöön.

Perinteisen käsityöammatin säikeet ulottuvat monitahoisesti. Itse nuohoustyö tietenkin on kautta aikojen ollut perinteistä käsityöammattia parhaimmillaan. Käden taitoja on tarvittu myös työssä käytettävien nuohoustyövälineiden valmistukseen. Kekseliäisyyttä ja luovuutta on vaadittu oikeanlaisten välineiden suunnittelussa, mutta myös materiaalit työvälineisiin oli tarkoin valittava, niiden soveltuvuus työhön ja työstettävyys työvälineiksi. Nuohoojat ovat olleet ja ovat tänä päivänäkin perusominaisuuksiltaan teknisesti uteliaita. Pitää olla valmiudet selvittää erilaisten tulisijamallien savukierrot, jotta niiden puhdistaminen onnistuu niin, että ne toimivat sekä paloturvallisesti että energiatehokkaasti. 

Haasteita nyt ja tulevaisuudessa

Vaikka nykyään on kehitetty monenlaisia teknisiä sovelluksia helpottamaan ihmisen arkea, on se tuonut palonehkäisytyölle myös lisää haasteita. Lisäksi kiristyneet energiavaatimukset rakentamisessa ovat osaltaan tuoneet oman mausteensa tähän kokonaisuuteen. Energiatehokkuuden saavuttamiseksi tehdyt ratkaisut eivät välttämättä palvele paloturvallisuutta sen täydessä merkityksessä. Tässä olisikin toivottavaa, että yhteiskunnassa eri tahot tekisivät saumatonta yhteistyötä yhteisten päämäärien saavuttamiseksi. Palonehkäisytyö on monen eri lenkin muodostama toimiva kokonaisuus, jonka jokainen palanen on tärkeä. Yhdenkin lenkin ontuminen voi johtaa tuhoisiin seurauksiin. Vastuullisuutta oman ”tontin” hoitamisesta ei voi varmasti liikaa korostaa.

Tavallista asukasta ajatellen, ympärille on tullut melkoinen määrä erilaista tekniikkaa, joiden hallinta olisi kuitenkin välttämätöntä turvallisen asumisen toteutumiseksi. Asuinrakennuksen ilmanvaihto ja tulisijan toiminta ovat käsi kädessä toimiva kokonaisuus. Nykyiset ilmanvaihtoratkaisut ovat monelle ”ensikertalaiselle” alue, jonka opettelu vie oman aikansa. Siihen kun tuodaan lisäkomponenttina tulisija, joka itse laitteena on aina yksilö, voidaan puhua jo melko monimuotoisesta yhtälöstä. Tulisija- ja savuhormivalinnoissa tulisi olla jo heti suunnittelun alkuvaiheessa yhteydessä paikalliseen nuohoojan, joka varmasti kertoo mielellään kuhunkin rakennus- tai saneerauskohteeseen sopivan tulisija-savuhormiyhdistelmän ja mitä käytännössä tulee näiden asioiden osalta ottaa huomioon. Näitä ovat esimerkiksi tulisijan puhdistettavuus ja sijoittelu paloturvallisuuden ja energiatehokkuuden näkökulmista.

Valistus ja neuvonta työkaluna turvallisempaan huomiseen

 

Ennen vanhaan tulen käyttö kotitalouksissa oli luontaista ja tulen käyttöön liittyvät taidot periytyivät sukupolvelta toiselle. Tänä päivänä tulisijojen käyttäjillä ei välttämättä ole samaa tietämystä kuin ennen. Tarvitaan siis entistä pontevampaa ja tehokkaampaa valistusta sekä neuvontaa palonehkäisytyön työkaluksi. Tätä tärkeää sektoria hoitavat pelastusviranomaiset ja nuohoojat omassa työssään. Niin kuin aikaisemmin tekstissä mainittiin, paloturvallisuus on monen tekijän yhteistyötä. Valistuksen ja neuvonnan kautta vahvistetaan sitä lenkkiä, josta asukas on itse vastuussa. Valistus- ja neuvontatyö korostuu kohteissa, joissa huomataan, että toimintatavoissa esiintyy korjattavaa. Ei pidä kuitenkaan koskaan unohtaa positiivista palautetta asiakkaalle siinä tapauksessa, jolloin toimintatavat ovat olleet oikeita sekä paloturvallisuuden että energiatehokkuuden näkökulmista. Kannustus lisää motivaatiota.

Säännöllinen huolto ja tarkastustoiminta kuuluvat myös asuinrakennuksiin

Jokainen autonomistaja pyrkii huollattamaan ja tarkastuttamaan autonsa kunnon ja toiminnan säännöllisesti. Tämä toiminta on mielletty liikenneturvallisuuden näkökulmasta aivan luonnolliseksi toiminnaksi. Ajoneuvolla on hyvä ja turvallista ajella, kun on perustietämys, että se on kunnossa. Asuinrakennukset ihmisen kalleimpana sijoituksena eivät liene vielä yltäneet ajatushierarkiassa samalle tasolle auton kanssa. Vasta pienen ajan asumisen historiassa on keskusteluissa ollut mukana kiinteistön huoltokirja. Kirja, joka pitää sisällään kiinteistön tiedot ja säännöllistä tarkastamista vaativat kohteet sekä määrävälit tarkastusten tai huoltotoimenpiteiden suorittamiselle. Nuohouksen suorittaminen ja paloturvallisuuden tarkkailu kuuluvat näihin säännöllisesti suoritettaviin toimenpiteisiin. Tässäkin on syytä muistaa, että nuohous ei ole pelkästään noen poistamista tulisijoista ja savuhormeista. Ammattitaitoinen nuohooja tarkastaa myös laitteiston kunnon ja osaa palamisjätteen perusteella opastaa asiakasta laitteiston käytössä. Nykypäivänä nuohoojaa voisi varmasti käyttää enemmänkin hyödyksi paloturvallisuusasioissa, onhan hänellä jo pitkien perinteiden tuoma kokemus ja tietämys laitteistojen toiminnasta.

Juhani

Nuohousalan Keskusliitto

Paloturvallisuusviikko 2012: Turvalliset porrashuoneet

Miksi me pelastusviranomaiset aina puhelemme niistä porrashuoneiden tavaroista, paloturvallisuudesta, savunpoistoluukuista jne? Tarkoitan vaikka kerrostalon rappukäytäviä, mistä menee ovet eri kerrosten eri huoneistoihin, ihmisten koteihin.

Niihin sattuu vaan aina silloin tällöin joku kuolemaan! Emme me niistä ihan turhan takia puhele ja kirjoittele. Eri tiedotusvälineissä julkaistaan toisinaan uutinen, että taas on joku löydetty kuolleena porrashuoneesta.

Savu porrashuoneessa tappaa

Savuiseen porrashuoneeseen ei saa mennä, koska sinne voi ihan aikuisten oikeesti kuolla. Jos olette kotona tai kylässä sisällä ja huomaatte porrashuoneessa savua, älkää menkö sinne! Pysykää huoneessa ja tehkää hätäilmoitus hätänumeroon 112!

Turvallinen koti

Huoneesi on turvallinen paikka. Se on rakennettu semmoisista materiaaleista niin, että tuli ei pääse leviämään helposti huoneeseesi porrashuoneesta tai naapuriasunnosta. Saat aikaa hätäilmoituksen tekemiseen ja ehdit tehdä itsesi huomatuksi.  Voit heiluttaa vaikka pyyhettä ikkunoista, jotta auttamaan tulleet palomiehet löytävät sinut.

Siistit porrashuoneet – turvallisuuden puolesta

Ja ylimääräiset tavarat siellä porrashuoneessa, ne eivät helpota yhtään palomiesten töitä, päinvastoin! Mieti nyt, polkupyöriä ja lastenvaunuja varastoituna rappuihin. Ne ovat tiellä kun siellä pitäisi sammuttaa tulipaloa. Niistä tulee yllättävän paljon savua koko porrashuoneeseen ja se savu ulottuu ihan ylös asti.

Eikä siellä ole muutenkaan kiva liikkua jos siellä on paljon turhaa tavaraa.

Joten eikös pidetä ne porrashuoneet siistinä ja ilman ylimääräistä tavaraa!

Kimmo

Satakunnan pelastuslaitos