Pelastuslaitoksen työtehtävien määrä olisi huomattavasti vähäisempi, jos me suomalaiset käyttäisimme päihteitä hieman hillitymmin. Tulipalot saavat usein alkunsa, kun pikkutunneilla kotiinsa kontannut väsynyt kulkija saa päähänsä tehdä ruokaa. Näppärästi ruoka liedelle paistumaan ja herkkuannosta odotellessa ehtii ottaa pienet tirsat. Tällä reseptillä syntyy perinteinen ”nakit ja muussi” –keikka.
Jos tämä väsynyt kulkija ei olekaan
nälkäinen vaan haluaa siistiytyä ennen nukkumaanmenoa, on odotettavissa toinen
perinteinen pelastuslaitoksen tehtävä. Suihkuun nukahtanut juhlija istuu juuri
sen lattiakaivon päällä, minkä pitäisi ohjata veden hallitusti viemäristöön.
Nyt se kaikki vesi valuu hallitsemattomasti alakerran naapurin huoneistoon.
Entäpä ensihoito? Miten päihteet
vaikuttavat heidän työhönsä? Tampereen aluepelastuslaitoksen sairaankuljetuspäällikkö
Matti Isotalon mukaan viikonvaihteen ensihoitotehtävät ovat lähes
90-prosenttisesti päihteiden aiheuttamia. Päihteillä tarkoitetaan kaikkia
huumaavia aineita, joita ihmiset sisäänsä tunkevat. Taannoin alkoholi pani päät
sekaisin, nyt ovat huumeet kiilaamassa kovaa kyytiä rinnalle ja pian ohi.
Ennen alkoholista liikaa juovuksissa
olleet jollain lailla ymmärsivät oman tilansa ja eivät uhitelleet, kun apu
saapui paikalle. Harvemmin ensihoitajat tunsivat olonsa turvattomaksi. Nykyisin
päihteiden käyttö on joko huumausaineiden käyttöä tai alkoholin ja pillereiden
sekakäyttöä. Usein nämä päihteiden käyttäjät eivät erota ensihoitajaa
pesäpallomailalla varustetusta perintätoimiston ”virkamiehestä”. Näillä
veijareilla on tällaisia tilanteita varten käsiase mukana. Tällainen henkilö on
aina uhka ensihoitajan työssä.
Suomessa – niin kuin useimmissa
länsimaisissa valtioissa – yksilösuoja on pyhä asia. Täällä ei ulkopuolisten
sovi puuttua muiden asioihin. Alkoholin käyttökin on jokaisen henkilökohtainen
asia, mutta se muuttuu valitettavan usein myös muita koskevaksi, kun kännissä törttöillyt
aiheuttaa harmia kanssaihmisilleen tai muiden omaisuudelle. Silloin ei kyse olekaan
enää henkilökohtaisesta ongelmasta. Kun muut eivät tohdi puuttua asiaan, niin
silloin se vyörytetään viranomaisten velvollisuudeksi, vaikka loppujen lopuksi vastuu
on jokaisella ihmisellä itsellään.
Suomessa alkoholin käytöstä johtuvia
kuolemia on vuosittain noin 3 000 ja alkoholiin liittyviä tapaturma- ja
väkivaltakuolemia on noin 1 000. Tilastojen mukaan tulipaloissa kuolleista
valtaosa on alkoholin vaikutuksen alaisia. Mutta vaikka alkoholi aiheuttaa
pelastustoimelle paljon tehtäviä, emme voi palokuolemista puhuttaessa vain
tuijottaa tilastoja ja leimata palokuolemien uhrit juopoiksi. Totuus on
nimittäin se, että tilastoinnissa ei erotella, kuinka paljon alkoholia on
veressä ollut kuolinhetkellä.
Otetaan esimerkiksi liikuntakyvytön
vanhus, jota käydään päivittäin hoitamassa kotona. Tämä vanhus ennen
nukkumaanmenoa ottaa lasin punaviiniä tai annoksen konjakkia. Menee nukkumaan
ja herää aamulla toisessa valtakunnassa. Palaneesta ruumiista otetaan näyte ja
löydetään alkoholia verestä. Kun tilastoja sitten tarkastellaan, luokitellaan
tämä liikuntakyvytön vanhus päihtyneeksi. Voidaan todeta: ” juoppo sai
ansaitsemansa kohtalon”.
Eihän sen näin pidä mennä?
Veijo
Tampereen aluepelastuslaitos